Fiński
Älä jätä minua on fiktiivinen kertomus radanrakentajien ja heidän lastensa elämästä. Se kertoo Ellistä ja Vännistä, joiden tarina on koostuu kolmen sukupolven kokemuksista. Radanrakentajien lapset joutuivat usein vaihtamaan asuinpaikkaa, eikä vastaanotto uudessa koulussa suinkaan ollut mukava. Lapsia kiusattiin, Kainuussa kasvaneiden murteelle naurettiin ja vain harvat saivat kavereita saati ystäviä. Perheet asuivat siirrettävissä parakeissa, eikä pysyvää kotia ollut. Niinpä lapset oppivat jo varhain, että on parempi olla kiintymättä, silloin lähteminen sattui vähemmän. Tunne siitä, että ei ole mistään kotoisin, teki lasten elämästä yksinäistä ja vaikutti myös heidän nuoruuteensa. Rakastua ei uskaltanut ja lapsuudesta juontuva menettämisen pelko vaikeutti syvempien ihmissuhteiden muodostamista myös aikuisena. Kaikesta huolimatta suurin osa rautatieläisten lapsista selviytyi elämässään, kuka milläkin tavalla. Elli ja Vänni pärjäsivät kiinteiden sukusuhteiden ansiosta, monet vain sen vuoksi, että oli pakko.
